Ennustuksia vuodelle 2014

Paraskin ennustus on aina vain valistunut arvaus. Edellä mainittu asia on hyvä muistaa aina, kun ennustuksia lukee. Näin vuodenvaihteessa ennustuksia kuitenkin satelee hieman jokaiselta nurkalta, joten ajattelin itsekin omaan tinakönttiin katsoa.

Aloitan vanhasta mantereesta. Yhdysvaltojen talouden kunto parantui vuoden 2013 aikana ja iso kiitos tästä kuuluu keskuspankki FEDille. FED jatkaa määrällistä elvytystä myös vuonna 2014, vaikka summat aavistuksen verran pienenevätkin. Kuukausittaisten velkakirjaostojen määrä pienenee ainakin 60 miljardiin dollariin, ehkä jopa 40 miljardiin dollariin vuoden 2014 aikana. Yhdysvaltojen talouskasvun asetan haarukkaan 2–3 %, todennäköisimpänä pidän haarukan alapäätä eli 2 %.

Kiinan talouskasvu jatkuu järkevöitymistään myös vuonna 2014. Talouskasvun määrä 4–5 % koko vuodelle. Japani jatkaa määrällistä elvytystä, joka pitää maan talouden plussalla myös alkavana vuonna. Muun Aasian tilanne on heikompi ja talous junnaa paikoillaan. Samoin käy myös Venäjällä, joka ei ole saanut läpi tarvittavia uudistuksia. Putinin huomio armeijan kehittämisestä talouden kehittämiseen kääntynee vasta vuoden 2015 puolella.

Koko Euroopan talouskehitys jää nollan pintaan vuonna 2014, samoin myös euroalueen. Pörssikurssit nousevat hieman, kun ylimääräistä rahaa virtaa ylihinnoitelluista Yhdysvaltain pörsseistä. EKP:n uskon pyrkivän vuoden aikana hieman pois Saksan puristusotteesta vapaampaan toimintaan euroalueen talouden kehittämiseksi. Tämä tulee tarkoittamaan määrällistä elvytystä, joka kuitenkin jää paljon taakse FEDin luvuista. Korkoa EKP saattaa laskea tai olla laskematta, toteutuessaan koronlasku ei kuitenkaan vaikuttaisi markkinoihin kuin hetkellisesti. Alkuvuoden aikana euroalueen inflaatio jatkaa laskuaan lähelle nollaa, kunnes määrällinen elvytys käynnistyy.

Yksittäisistä maista arvioin Saksan talouskasvun 1 % tuntumaan. Kasvu on lähinnä kotimaisen kysynnän varassa. Iso-Britannia pääsee hieman plussalle, samoin Norja ja Ruotsi. Muuten Euroopassa jäädään nollaan tai hieman sen alle. Suomen talouskasvuksi vuodelle 2014 arvoin 0 %. Vientiteollisuus ei tule vetämään aikaisempaa paremmin, kun muunkaan Euroopan talous ei vedä. Kotimainen kysyntä pysyy tästä syystä myös heikkona, kun kotitalouksilla ei ole varaa kuluttaa.

Näillä arvioilla toivotan kaikille lukijoille menestystä vuodelle 2014.

Esittelyssä sijoitusrahastot

Jatkan erilaisten sijoitustapojen esittelyä ja tällä kertaa vuorossa ovat sijoitusrahastot.

Sijoitusrahastoja on monenlaisia. Rahastot voidaan jakaa kahteen eri luokkaan sen mukaan voidaanko niillä itsellään käydä kauppaa pörssissä. Ei-pörssikaupattavia rahastoja kutsutaan pelkästään sijoitusrahastoiksi ja pörssikaupattavia rahastoja kutsutaan ETF-rahastoiksi (nimitys tulee englanninkielisestä termistä exchange-traded fund). Rahastoja voidaan luokitella myös sen mukaan, mihin omaisuuslajiin ne sijoittavat. Näitä omaisuuslajeja ovat esimerkiksi osakkeet ja korot, jotka ovat yleisimpiä rahastojen sisältöjä. Rahaston sisältö voi olla myös näiden yhdistelmä.

Rahastoihin sijoittaessa etuna on se, että pienelläkin summalla saa kattavan hajautuksen. Tämä onkin rahastojen pääasiallinen toimintaidea. Suurelta joukolta kerätään pienempiä summia, jotka kasataan yhdeksi salkuksi. Tästä salkusta saa sitten osuuksia sen oman sijoituksen suuruuden mukaisesti.

Tavallisia sijoitusrahastoja merkitään yleensä kerran päivässä ja niitä voi myös lunastaa kerran päivässä. ETF-rahastot eroavat tästä sillä tavoin, että niitä voi vapaasti myydä ja ostaa pörssissä silloin, kun pörssi on auki. Näiden erityispiirteiden lisäksi rahastoihin liittyy se, että niitä hoidetaan rahastonhoitajan toimesta. Tätä varten rahastoissa on usein merkintä- ja lunastuspalkkiot sekä hallinnointikulut. Nämä ovat usein prosenttiosuuksia kokonaissummasta. ETF-rahastojen yleinen etu on pienemmän palkkiot, mutta pörssinoteerauksen vuoksi niiden vähimmäishankintamäärä liikkuu samalla tasolla osakkeiden kanssa. Pienellä summalla ei kannata ostaa, koska kaupankäyntikulut pörssissä nousisivat kohtuuttomiksi.

Termistöä:

Rahaston merkitseminen = rahaston ostaminen

Rahaston lunastaminen = rahaston myyminen

ETF-rahasto = pörssinoteerattu rahasto eli pörssissä kaupankäynnin kohteena oleva rahasto

Talvivaara kuolemanlaaksossa

Ajattelin pitäytyä arvioimasta yksittäisiä yrityksiä hieman kauemmin. Talvivaaran nykytilanne on kuitenkin sellainen, että päätin sanoa ääneen sen, mitä monet lähiviikkojen uutiset ovat huutaneet: yhtiö on kovaa vauhtia menossa kohti konkurssia. Talvivaaran syksyn kruunaa se, että yhtiö ilmoitti aamulla hakeutuvansa yrityssaneeraukseen.

Pörssiyhtiöiden konkurssit ovat Suomessa harvinaisia. Viimeisin esimerkki pörssiyhtiön konkurssista on kuitenkin varsin tuoreessa muistissa, kun Tiimari meni konkurssi aikaisemmin syksyllä. Pörssiyhtiön konkurssi ei siis todellakaan ole mahdottomuus, se on vain sijoitusriskin toteutumista. Mutta sitä vartenhan sijoitussalkkua hajautetaan, ettei ihan kaikkea kerralla menetetä siinä pahimmassakaan tapauksessa.

Talvivaaran tulevaisuus riippuu paljolti Solidiumista ja Suomen valtiosta, eli siitä kuinka paljon hyväntekeväisyyttä valtio haluaa yhtiön kohdalla harjoittaa. Talvivaaran johto on vedonnut työpaikkojen puolesta, mutta 1600 Talvivaaraan suoraan liittyvää työpaikkaa ja 3400 välillistä työpaikkaa saavat kalliin hintalapun, jos Talvivaaraa niiden vuoksi lähdetään rahoittamaan.

Kuinka paljon rahaa Talvivaara sitten tarvitsisi? Paljon. Keväällä Talvivaara järjesti osakeannin, josta yritys keräsi noin 260 miljoonaa euroa kassansa täytteeksi. Nuo rahat ovat kuitenkin palaneet kovaa tahtia ja kolmannen vuosineljänneksen lopussa (eli syyskuun lopussa) yhtiön kassassa oli jäljellä 46 miljoonaa euroa. Tuosta on puolitoista kuukautta, eli yhtiön kassa on tällä hetkellä todennäköisesti tyhjä. On siis varsin selvää, ettei Talvivaara pääse edes nyt haettuun yrityssaneeraukseen saakka ilman lisärahoitusta. Minimimääräksi yrityssaneeraukseen pääsemiseksi on markkinoilla arvioita 40 miljoonaa euroa, mutta siihenkin Talvivaara saa pinnistellä kovasti. Mikäli yrityksellä raha palaa samaa tahtia kuin viimeisen puolen vuoden aikana, niin Talvivaara tarvitsee 200–300 miljoonaa euroa, että se pysyy pystyssä edes yrityssaneeraukseen saakka. Mikäli Talvivaara onnistuu tehostamisohjelmassaan, voi summa pudota 150–200 miljoonaan euroon.

Mielestäni 150 miljoonaa euroakin on kallis hinta 5000 työpaikasta, 30 000 euroa työpaikkaa kohden (40 miljoonaa olisi vastaavasti 8000 euroa työpaikkaa kohden, mutta itse en ainakaan usko tuon summan riittävyyteen). On myös hyvä muistaa, ettei ole mitään takeita siitä, että edes tuo 150 miljoonaa euroa riittäisi siihen, että Talvivaara saa liiketoimintansa toimimaan. Kaivos tuottaa pääasiassa nikkeliä, jonka maailmanmarkkinahinta on melko lailla pohjalukemissa. Lisäksi nikkelillä on kovasti ylitarjontaa. Alan tämän hetkinen tilanne onkin se, että ne joilla on rahaa kassassa (tai anteliaita omistajia) selviävät kuolemanlaakson toiselle puolelle. Loput jäävät laaksoon. Kysymys kuuluukin, haluaako Suomen valtio taluttaa talvivaaran tuo laakson toiselle puolelle?

En omista Talvivaaran osaketta.

Esittelyssä tilivaluutta

Nyt, kun olen saanut ohitettua hyvin kiireisen pariviikkoisen, pääsen jälleen kirjoittamisen pariin. Käyn tässä ja muutamassa tulevassa kirjoituksessa läpi niitä eri mahdollisuuksia, joihin sijoituksia voi tehdä. Käyn kuitenkin läpi vain niitä mahdollisuuksia, joita itse tunnen ja koen osaavani kertoa niistä riittävän hyvin. Käyn läpi tilivaluutan, rahastot ja osakkeet. En tunne johdannaisia ja niillä käytävää kauppaa vielä niin hyvin, että haluaisin kertoa niistä. Myös asuntosijoittaminen on oman osaamisalueeni ulkopuolella. Nämä kolme mainittua sijoituskohdetta ovat kuitenkin ne, joita itse käytän ja jotka ovat sieltä yksinkertaisemmasta päästä. Näitä kolmea myös suosittelen kaikille aloittaville sijoittajille.

Tilivaluutta on asia, jota harva mieltää sijoitukseksi. Sijoitus se kuitenkin on, vaikkakin toki äärimmäisen huonosti tuottava sellainen. Tilivaluutta on myös se, josta lähdetään aina liikkeelle sijoittamisessa. Tilivaluutalla kun ostetaan kaikkia muita sijoituskohteita kuten rahastoja ja osakkeita.

Tilivaluutta on hyvin lähellä käteistä rahaa, mutta on siitä poiketen sijoitusmuoto. Käteinen raha sen sijaa on rahaa, eli vaihdannan välinettä, ja jos rahaa haluaa pankkiin laittaa ilman, että haluaa sijoittaa, niin pitää käteistä rahaa laittaa talletuslokeroon. Kuten muutkin sijoitusmuodot, myös tilivaluutta tuottaa. Tämä tuotto on tilivaluutan kohdalla tilikorko. Nykyisillä korko- ja inflaatiotasoilla tuo tilikorko on kuitenkin inflaatiotakin pienempi. Näin ollen tilivaluutan reaalituotto jää negatiiviseksi vaikka nimellistä tuottoa tapahtuukin.

Vaikka tilivaluutta on sijoitusmuodoista simppelein, on siinäkin muutamia erilaisia mahdollisuuksia. Ensinnäkin ovat normaalit talletus- ja käyttötilit. Tällainen pankkitili löytyy käytännössä kaikilta suomalaisilta. Näiden lisäksi pankit tarjoavat erilaisia tuottotilejä ja säästötilejä, joilla monesti on parempi korko kuin peruskäyttötilillä.

Tilivaluutta on se mistä lähdetään liikkeelle ja kannustankin säästämään pahan päivän varalle riittävän summan rahaa. Säästämiseenkin tulen palaamaan myöhemmin ja kerron omat tapani seurata omaa rahankäyttöä ja säästämistä.

Tällaiset samanlaiset lyhyet esittelyt tulen kirjoittamaan siis ainakin sijoitusrahastoista ja osakkeista. Pyrin myös julkaisemaan nämä suhteellisen tiiviillä aikataululla, koska kirjoituksen ovat lyhyitä ja asia kohtuullisen tiivis.

Lähtökohtia osakesijoittamiseen

Näin blogin alkuun haluan kertoa juuri suorasta osakesijoittamisesta. Helpompia ja pienempiriskisiä sijoitusmuotoja on ja niistäkin tulen kertomaan, mutta osakesijoittaminen on se, mikä kiehtoo eniten itseäni. Osakkeisiin liittyy myös se etu, että silloin tiedät melko tarkasti mitä olet ostamassa. Osakerahastoissa sen sijaan voi olla kymmeniä tai satoja eri osakkeita, joista vain suurimmat kerrotaan.

Kuten muutakin sijoittamista, osakesijoittamista voi ajatella monella tapaa. Oman ajatteluni yksi peruskivi on se, että osaketta ostaessa et osta vain paperia tai bittejä tietokannassa vaan ostat yritystä. Osakehan ei itsessään ole mitään vaan se antaa oikeuden osaan yrityksen omistuksesta ja yrityksen tuotosta.

Osakkeen sijasta yrityksen ostaminen tarkoittaa käytännön matematiikan tasolla sitä, että osakkeen hinnalla ei ole niin merkitystä. Sen sijaan merkitystä on yhtiön hinnalla. Osakkeen hintahan voi olla mitä tahansa, riippuen suoraan osakkeiden määrästä. Osake ei näin kuvasta yhtiön todellista arvoa juuri millään tavalla. Helppona esimerkkinä voidaan vertailla Nokian ja Koneen osakkeita. Nokian osakkeen arvo liikkuu tällä hetkellä reilussa viidessä eurossa ja Koneen osakkeen hinta on pyöreästi 63 euroa. Nokia on kuitenkin markkina-arvoltaan arvokkaampi yritys kuin Kone. Tämä johtuu puhtaasti siitä seikasta, että Nokialla on huomattavasti enemmän osakkeita kuin Koneella.

Tässä yrityksen osto ajattelussa on myös se etu, että se saa ajattelemaan yrityksen liiketoimintaa paljon tarkemmin kuin osakkeen osto. Yrityksen liiketoiminnan tulee olla toimivaa ja kestävällä pohjalla, jotta yrityksen osto ja omistaminen olisi järkevää. Tämän arvioimista helpottaa se, että ymmärtää sen, millä yritys tekee rahaa. Esimerkiksi McDonald’sin liiketoiminta perustuu enemmän kiinteistöjen omistamiseen ja vuokraamiseen kuin itsessään pikaruuan myymiseen (joka sekin on tietysti yritykselle merkittävä tulonlähde). Toisilla yrityksillä liiketoiminnan idean ymmärtäminen on helpompaa kuin toisilla.

Tärkein sääntö ja lähtökohta osakesijoittamiseen on mielestäni ostaa halvan osakkeen sijasta hyvää yhtiötä. Warren Buffetkin on sanonut, että kannattaa mielummin ostaa hyvää yhtiötä kohtalaisella hinnalla kuin kohtalaista yhtiötä hyvällä hinnalla. Hyvä yhtiö kyllä maksaa hintansa takaisin.

En omista mainittujen yhtiöiden osakkeita.

Blogia voit seurata myös Facebokissa, Twitterissä ja Blogilistalla.