Talvivaara kuolemanlaaksossa

Ajattelin pitäytyä arvioimasta yksittäisiä yrityksiä hieman kauemmin. Talvivaaran nykytilanne on kuitenkin sellainen, että päätin sanoa ääneen sen, mitä monet lähiviikkojen uutiset ovat huutaneet: yhtiö on kovaa vauhtia menossa kohti konkurssia. Talvivaaran syksyn kruunaa se, että yhtiö ilmoitti aamulla hakeutuvansa yrityssaneeraukseen.

Pörssiyhtiöiden konkurssit ovat Suomessa harvinaisia. Viimeisin esimerkki pörssiyhtiön konkurssista on kuitenkin varsin tuoreessa muistissa, kun Tiimari meni konkurssi aikaisemmin syksyllä. Pörssiyhtiön konkurssi ei siis todellakaan ole mahdottomuus, se on vain sijoitusriskin toteutumista. Mutta sitä vartenhan sijoitussalkkua hajautetaan, ettei ihan kaikkea kerralla menetetä siinä pahimmassakaan tapauksessa.

Talvivaaran tulevaisuus riippuu paljolti Solidiumista ja Suomen valtiosta, eli siitä kuinka paljon hyväntekeväisyyttä valtio haluaa yhtiön kohdalla harjoittaa. Talvivaaran johto on vedonnut työpaikkojen puolesta, mutta 1600 Talvivaaraan suoraan liittyvää työpaikkaa ja 3400 välillistä työpaikkaa saavat kalliin hintalapun, jos Talvivaaraa niiden vuoksi lähdetään rahoittamaan.

Kuinka paljon rahaa Talvivaara sitten tarvitsisi? Paljon. Keväällä Talvivaara järjesti osakeannin, josta yritys keräsi noin 260 miljoonaa euroa kassansa täytteeksi. Nuo rahat ovat kuitenkin palaneet kovaa tahtia ja kolmannen vuosineljänneksen lopussa (eli syyskuun lopussa) yhtiön kassassa oli jäljellä 46 miljoonaa euroa. Tuosta on puolitoista kuukautta, eli yhtiön kassa on tällä hetkellä todennäköisesti tyhjä. On siis varsin selvää, ettei Talvivaara pääse edes nyt haettuun yrityssaneeraukseen saakka ilman lisärahoitusta. Minimimääräksi yrityssaneeraukseen pääsemiseksi on markkinoilla arvioita 40 miljoonaa euroa, mutta siihenkin Talvivaara saa pinnistellä kovasti. Mikäli yrityksellä raha palaa samaa tahtia kuin viimeisen puolen vuoden aikana, niin Talvivaara tarvitsee 200–300 miljoonaa euroa, että se pysyy pystyssä edes yrityssaneeraukseen saakka. Mikäli Talvivaara onnistuu tehostamisohjelmassaan, voi summa pudota 150–200 miljoonaan euroon.

Mielestäni 150 miljoonaa euroakin on kallis hinta 5000 työpaikasta, 30 000 euroa työpaikkaa kohden (40 miljoonaa olisi vastaavasti 8000 euroa työpaikkaa kohden, mutta itse en ainakaan usko tuon summan riittävyyteen). On myös hyvä muistaa, ettei ole mitään takeita siitä, että edes tuo 150 miljoonaa euroa riittäisi siihen, että Talvivaara saa liiketoimintansa toimimaan. Kaivos tuottaa pääasiassa nikkeliä, jonka maailmanmarkkinahinta on melko lailla pohjalukemissa. Lisäksi nikkelillä on kovasti ylitarjontaa. Alan tämän hetkinen tilanne onkin se, että ne joilla on rahaa kassassa (tai anteliaita omistajia) selviävät kuolemanlaakson toiselle puolelle. Loput jäävät laaksoon. Kysymys kuuluukin, haluaako Suomen valtio taluttaa talvivaaran tuo laakson toiselle puolelle?

En omista Talvivaaran osaketta.

Esittelyssä tilivaluutta

Nyt, kun olen saanut ohitettua hyvin kiireisen pariviikkoisen, pääsen jälleen kirjoittamisen pariin. Käyn tässä ja muutamassa tulevassa kirjoituksessa läpi niitä eri mahdollisuuksia, joihin sijoituksia voi tehdä. Käyn kuitenkin läpi vain niitä mahdollisuuksia, joita itse tunnen ja koen osaavani kertoa niistä riittävän hyvin. Käyn läpi tilivaluutan, rahastot ja osakkeet. En tunne johdannaisia ja niillä käytävää kauppaa vielä niin hyvin, että haluaisin kertoa niistä. Myös asuntosijoittaminen on oman osaamisalueeni ulkopuolella. Nämä kolme mainittua sijoituskohdetta ovat kuitenkin ne, joita itse käytän ja jotka ovat sieltä yksinkertaisemmasta päästä. Näitä kolmea myös suosittelen kaikille aloittaville sijoittajille.

Tilivaluutta on asia, jota harva mieltää sijoitukseksi. Sijoitus se kuitenkin on, vaikkakin toki äärimmäisen huonosti tuottava sellainen. Tilivaluutta on myös se, josta lähdetään aina liikkeelle sijoittamisessa. Tilivaluutalla kun ostetaan kaikkia muita sijoituskohteita kuten rahastoja ja osakkeita.

Tilivaluutta on hyvin lähellä käteistä rahaa, mutta on siitä poiketen sijoitusmuoto. Käteinen raha sen sijaa on rahaa, eli vaihdannan välinettä, ja jos rahaa haluaa pankkiin laittaa ilman, että haluaa sijoittaa, niin pitää käteistä rahaa laittaa talletuslokeroon. Kuten muutkin sijoitusmuodot, myös tilivaluutta tuottaa. Tämä tuotto on tilivaluutan kohdalla tilikorko. Nykyisillä korko- ja inflaatiotasoilla tuo tilikorko on kuitenkin inflaatiotakin pienempi. Näin ollen tilivaluutan reaalituotto jää negatiiviseksi vaikka nimellistä tuottoa tapahtuukin.

Vaikka tilivaluutta on sijoitusmuodoista simppelein, on siinäkin muutamia erilaisia mahdollisuuksia. Ensinnäkin ovat normaalit talletus- ja käyttötilit. Tällainen pankkitili löytyy käytännössä kaikilta suomalaisilta. Näiden lisäksi pankit tarjoavat erilaisia tuottotilejä ja säästötilejä, joilla monesti on parempi korko kuin peruskäyttötilillä.

Tilivaluutta on se mistä lähdetään liikkeelle ja kannustankin säästämään pahan päivän varalle riittävän summan rahaa. Säästämiseenkin tulen palaamaan myöhemmin ja kerron omat tapani seurata omaa rahankäyttöä ja säästämistä.

Tällaiset samanlaiset lyhyet esittelyt tulen kirjoittamaan siis ainakin sijoitusrahastoista ja osakkeista. Pyrin myös julkaisemaan nämä suhteellisen tiiviillä aikataululla, koska kirjoituksen ovat lyhyitä ja asia kohtuullisen tiivis.