Salkkutavaraa: Sampo

Salkkutavaraa on juttusarja, jossa kerron omasta salkusta löytyvistä osakkeista. Jokaisen osakkeen kohdalla kerran niistä syistä, miksi osake löytyy salkustani ja mitä hyvää ja huonoa yhtiössä on.

Sampo on tällä hetkellä osakesalkkuni suurin osake. Tämän vuoksi haluan kertoa miksi juuri se on salkkuni suurin osake ja mitä hyvää ja huonoa Sampoon yhtiönä liittyy. Kari Stadighin johtama Sampo-konserni koostuu vahinkovakuutusyhtiö Ifistä sekä henkivakuutusyhtiö Mandatum Lifestä. Lisäksi Sammolla on osakkuusyhtiönä pohjoismainen pankkikonserni Nordea, jonka osakkeista yhtiö omistaa hieman yli 20 %. Sammon strategian tavoitteena on omistaja-arvon kasvattaminen.

Sampo on ehdottomasti Helsingin pörssin laadukkaimpia yhtiöitä. Sillä on hyviä omistajia, jotka mahdollistavat sen strategian mukaisen liiketoiminnan. Erityisesti hyvää Sammossa on mielestäni sen johto. Konsernijohtaja Stadighin lisäksi Sammossa vaikuttaa edelleen vahvasti hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Wahlroos on myös yksi Sammon suurimpia omistajia, joten tahtoa yhtiön hyvään johtamiseen varmasti löytyy. Sampo on myös hyvä osingonmaksaja ja se on tasaisesti kasvattanut maksettua osinkoa. Osinkoa on maksettu noin puolet yhtiön tuloksesta, mikä on varsin kestävä taso jatkon kannalta. Osinkoa on tahkottu hyvää tulosta tekevällä Nordealla ja loistavassa kunnossa olevalla If:llä.

Suurimpana heikkoutena Sammolla on ehdottomasti sen hinta. Pörssikurssi pyörii kaikkien aikojen kurssiennätyksessä. Yhtiön P/E-luku (osakkeen hinta/tulos) on hieman 14:sta yläpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisellä markkinahinnalla ja tuloksella yhtiöllä kestää 14 vuotta tienata sijoitettu raha. P/E 14 ei ole ylimaalisen kallis, mutta halpakaan se ei ole. Yksi Sammon heikkouksista liittyy sen vahvuuksiin. Yhtiön johto on henkilöytynyt hyvin vahvasti Stadighiin ja Wahlroosiin. Kysymys kuuluukin, mitä yhtiölle tapahtuu, kun nämä johtohahmot lähtevät eläkkeelle. Toivoa sopii, että yhtiöllä on valmiit eväät kaksikon seuraajien varalle.

Sammon tulevaisuuden näkymiä ajatellen on hyvä tietää Tanskan vakuutusalan asetelmista. Tanskassa If on viidenneksi suurin vahinkovakuutusyhtiö 6 % markkinaosuudellaan. Muissa pohjoismaissa If sen sijaan on markkinajohtaja. Tanskassa If on kuitenkin hankkinut osakkuusyhtiöksi paikallisen Topdanmarkin, joka on maan toiseksi suurin vahinkovakuutusyhtiö 17 % markkinaosuudella. Vuoteen 2011 mennessä If nosti omistuksensa Topdanmarkista yli 20 %:iin ja kun Topdanmark jakaa tulostaan ulos omien osakkeiden takaisinostoilla osingonmaksun sijasta, on If:n omistusosuus pian nousemassa 30 % yläpuolelle. Kyseisessä tilanteessa Tanskan lainsäädäntö mahdollistaa sen, ettei If:n ja Sammon tarvitse yhtiöstä ostotarjousta tehdä (muissa pohjoismaissa ostotarjous olisi samassa tilanteessa tehtävä). Tuo ostotarjous on kuitenkin tulossa varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Topdanmarkin oston jälkeen If olisi suurin vahinkovakuuttaja kaikissa pohjoismassa ja vahvistaisi näin jo olemassa olevaa kilpailuetuaan. Tämä olisi yhtiölle loistava tilanne ja nähtäväksi jää kuinka hyvään hintaan loistokunnossa oleva Topdanmark onnistutaan konserniin hinkkimaan. Hyvät kaupat eivät Sammolle ole poikkeus, vaan ennemmin sääntö, onhan If itsessäänkin ostettu Sampoon varsin edukkaaseen hintaan. Lisäksi Sammon pankkitoiminnat myytiin Danskelle reilusti ylihintaan ja osuus Nordeasta ostettiin aikana, jolloin yhtiön osake oli markkinoilla raa’asti aliarvostettu.

Omistan Sammon osaketta. Kirjoitukset eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitäni.

Säästämisen perustukset

Säästäminen ja sijoittaminen käyvät monesti hyvin läheistä kanssakäymistä. Näin on ainakin piensijoittajan kohdalla, kun sijoitusvarat eivät varsinaisesti ole omaa elämäänsä elävä yksikkö, vaan kiinteä osa säästöjä. Näin on tilanne siis myös itselläni. Tämän vuoksi ajattelin hieman käsitellä niitä asioita, joita teen säästämistä ja sijoittamista ajatellen.

Suurimpana apuna säästämisessä itselläni on ollut se, että olen laskenut, paljonko minulla on rahaa. Tämä on asia, joka jokaisen kannattaa tehdä. Oman varallisuuden laskemisella olen itse lähtenyt liikkeelle säästämiseen ja lopulta sijoittamiseen. Teen tämän kerran kuukaudessa, aina kuun vaihteessa, ja samalla näen onko ajattelemani budjetti-ikkuna pitänyt kutinsa.

Toinen suuri apu on budjetointi. Itse en tee mitään tarkkaa budjettia, osa rahoista on vain korvamerkitty. Minulla on esimerkiksi oma tili ruokaostoksia varten, jonne laitan aina kuun alussa saman summan rahaa. Yleiselle käyttörahalle on sitten oma tilinsä. Pyrin myös pysymään suurin piirtein kärryillä siitä kuinka paljon kyseisillä tileillä on rahaa, jotta voin säädellä kulutustani kuukauden aikana. Kuluvaa kuukautta pidemmälle en juuri suunnittele talouttani tarkasti. Suuria linjoja suunnittelen tietysti hieman pidemmällä ikkunalla.

Kolmas asia, jonka olen huomannut hyväksi säästämisessä ja sijoittamisessa on rahan tarkoitus. Säästössä olevat rahat pysyvät huomattavasti paremmin säästössä, kun niille on määritelty jokin tarkoitus. Esimerkiksi voi olla säästötili, jolla on kuukauden palkka, joka on hätävarana sitä varten, että jos tulee kuluja, joihin ei yksinkertaisesti pysty varautumaan. Toinen esimerkki on sijoitussalkkuni, jonka tarkoituksena on yksikertaisesti kasvattaa varallisuuttani. Rahan tarkoituksen ei tarvitse olla suunnitelma ostoksista, joita rahalla tehdään, vaan suurempi linjaveto.

Näillä kolmen asian lisäksi ei tarvitse kuin kuria pysyä suunnitelmissa. Yksinkertainen apukeino kurissa pysymiseen on se, että laittaa rahan näennäisesti tavoittamattomiin. Tämä onnistuu helposti esimerkiksi säästötilillä, jolle ei ole maksukorttia, tai rahastolla. Säästämisessä suureksi avuksi on myös tavoite, jonka pitää aina kirkkaana mielessä, oli se sitten yrityksen perustaminen, unelma-asunnon ostaminen tai taloudellinen riippumattomuus.