Solidiumin tie

Suomen valtion sijoitusyhtiö Solidiumia on arvosteltu monelta suunnalta, kun aikeet Rautaruukin ja SSAB:n yhdistymisestä tuli julki. Rautaruukki on pitkät perinteet omaava suomalainen terästeollisuusyritys ja SSAB puolestaan edellä mainitun ruotsalainen kilpailija. SSAB teki Rautaruukista ostotarjouksen, joka käytännössä hoidetaan osakevaihdolla. Tämä tarkoittaa sitä, että Rautaruukin omistajat saavat osakkeidensa tilalle SSAB:n osakkeita. Syntyvässä kokonaisuudessa Rautaruukin nykyisille osakkeenomistajille menisi 42 % omistuksesta ja 25 % äänivallasta.

Solidiumin virka tässä kaupassa on se, että yhtiö omistaa Rautaruukin osakkeista 39,7 % ollen näin yhtiön suurin yksittäinen omistaja. Uudessa yhtiössä Solidium olisi suurin yksittäinen omistaja ja sillä olisi toiseksi suurin äänivalta. Solidium tukee tätä Rautaruukin ja SSAB:n yhdistymistä. Näin tekee myös SSAB:n pääomistaja Industrivärden.

Nyt monet kuitenkin syyttävät Solidiumia siitä, että se olisi hylännyt suomalaisen teollisuuden ja jälleen myynyt yhden suuren tekijän ulkomaille. On jopa väitetty, että Solidium olisi tehnyt vastoin sille annettua tehtävää. Mitä Solidium itse sitten sanoo tehtäväkseen? Valaistusta asiaan löytyy yhtiön kotisivujen tehtävät ja toiminta -osiosta.

” Solidium on Suomen valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jonka tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa taloudellista arvoa. Solidiumin yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toimialana on omistaa ja hallinnoida Suomessa toimivien yritysten osakkeita ja käyttää niissä omistajuuteen perustuvaa määräysvaltaa. Solidium noudattaa toiminnassaan valtioneuvoston vahvistamia yleisiä omistajaohjauksen periaatteita.

Yhtiö sijoittaa varoja yrityksiin, joilla katsotaan olevan kansallista merkitystä. Solidium voi sijoittaa suomalaisiin pörssiyhtiöihin, laajasti Suomessa toimiviin ulkomaalaisiin pörssiyhtiöihin sekä listautumista valmisteleviin yhtiöihin. Talouspoliittinen ministerivaliokunta on määrittänyt Solidiumin hallituksen toimintavaltuudet, joiden puitteissa hallitus toimii itsenäisesti.”

Mielestäni Solidium on toiminut täysin tämän tehtävänsä mukaisesti. Erityisen hyvä veto tämä on omistuksen arvon kasvattamisen kannalta, joka määritellään yhtiön tehtäväksi tuon omistamisen lisäksi. On hyvä muistaa, että Rautaruukki ja SSAB ovat tällä hetkellä molemmat tappiota tekeviä yrityksiä. Jotakin olisi siis tehtävä joka tapauksessa ja kahden suuren tekijän yhdistyminen on tässä mielessä hyvä ratkaisu.

Molemmat yhtiöt ovat tehostamisohjelmia käyneet läpi ja yhdistyminen tarkoittaa suoraan uuden tehostamisohjelman aloittamista. Näin saadaan kuitenkin tervettä liiketoimintaa tekevä yritys, jolla on voimaa pärjätä koko ajan kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Jos yhtiöiden nykyisistä työpaikoista häviää vain 5 %, on se mielestäni varsin hyvä tulos. Nykyisellä tahdilla ja kahtena erillisenä yhtiönä liipaisimella on paljon suurempi osuus yhtiöiden työntekijöistä.

On myös kansallisella tasolla järkevämpää jakaa suuren yhtiön omistus ruotsalaisen instituution kanssa kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisen tai kiinalaisen instituution kanssa. Ruotsi on kuitenkin monessa suhteessa hyvin samanlainen maa kuin Suomi, ainakin verrattain. Tästä syystä ei kannata väheksyä sitä, että ostaja on juuri ruotsalainen. Näitä kauppoja on toki tehty ennenkin. Esimerkkinä esiin on nostettu TeliaSonera, jossa valta on valunut pitkälti Ruotsiin. Itse nostaisin toisena esimerkkinä esiin Nordean, jonka kohdalla on käynyt hieman päinvastoin Sammon ollessa Nordean suurin omistaja.

Vaikka moni asia Solidiumissa on kohtuullisen hyvin, niin joitakin asioita haluaisin myös muuttaa. Tällä hetkellä Solidium tulouttaa lähes kaikki osinkotulonsa valtiolle. Mielestäni olisi kuitenkin valtion kannalta järkevämpää jättää osa tuloista Solidiumiin ja antaa yhtiölle vapaampaa roolia sijoittajana. Pitkässä juoksussa tästä olisi valtiolle enemmän hyötyä kuin tämän hetken osinkosaamisilla. Eikä todellakaan ole mitään väärää, jos valtio haluaa omistaa pörssiyrityksiä, ennemmin päinvastoin. Mielestäni se on vain yksi tapa valmistella parempaa huomista. Sijoittaminen pitää kuitenkin tehdä ammattimaisesti ja jättää politikointi sen ulkopuolelle.

Omistan TeliaSoneran ja Sammon osaketta. En omista Rautaruukin, SSAB:n tai Nordean osaketta.

Esittelyssä osakkeet

Aikaisemmin olen kirjoittanut tilivaluutasta ja rahastoista. Nyt puhun suorista sijoituksista osakkeisiin.

Osakkeet ovat sijoituskohteista lähimpänä itseäni, sillä suurin osa sijoitusvarallisuudestani on juuri suoraan osakkeissa. Suora osakesijoittaminen on tavallaan kaksiteräinen miekka. Suoraan osakkeisiin sijoittaessasi tiedät tarkalleen mitä yhtiötä olet ostamassa ja onnistuessasi valitsemaan oikean yhtiön voit saavuttaa nopeasti suuriakin voittoja. Tämä toisaalta pätee myös toiseen suuntaa, eli valitsemalla väärän yhtiön voit nopeasti saada aikaan suuriakin tappioita.

Yritykset ovat kaikki erilaisia. Yrityksiä voi kuitenkin luokitella joidenkin yhteisten ominaisuuksiensa puolesta erilaisiin ryhmiin. Yrityksiä voidaan luokitella esimerkiksi toimialan, osakevaihdon, markkina-arvon tai osingonmaksun perusteella. Toimialaluokittelu tulee siitä, mitä yritys tekee. Osakevaihdon perusteella voidaan tehdä esimerkiksi osakeindeksejä, kuten OMX Helsinki 25 -indeksi, joka koostuu 25:stä Helsingin pörssin eniten vaihdetusta yhtiöstä (samasta indeksistä on olemassa myös Helsingin pörssissä noteerattava ETF-rahasto). Markkina-arvon mukaan luokittelu tulee suoraan siitä minkä hintaiseksi markkinat yhtiön arvottavat, eli lasketaan osakkeiden määrä sen hinnalla ja tällöin saadaan laskennallinen arvo, jonka mukaan yhtiöt voidaan laittaa jonoon. Osingonmaksun perusteella yhtiöitä voidaan luokitella esimerkiksi sen mukaan mikä yhtiö maksaa osakkeen hintaan suhteutettuna suurinta osinkoa.

Pörssi toimii hieman huutokaupan tavoin. Tästä syystä osakkeen suurempi päivävaihto vaihto tarjoaa turvaa siinä mielessä, että osake on todennäköisemmin oikein hinnoiteltu kuin olemattoman päivävaihdon yhtiö. Pörssissä huutajia on kahteen suuntaan, on toisaalta myyjiä ja toisaalta ostajia. Jokainen yrittää tietenkin saada omalta kannaltaan parasta mahdollista hintaa. Tätä kautta pörssi toimii joskus (useammin kuin halutaan myöntää) hyvinkin tunnepohjaisesti. Arvopaperin kurssi saattaa nousta tai laskea ilman mitään selitettävää syytä.

Suora osakesijoittaminen vaatii enemmän perehtymistä kuin tilivaluutta tai rahastot. Tämä on haaste, mutta se myös tarjoaa mahdollisuuden. Osakesijoittaminen on parhaimmillaan hyvin antoisaa, sekä siinä mielessä, että ymmärtää markkinoiden liikkeitä paremmin, että voi saavuttaa omalla sijoittamisellaan voittoa.

Termistöä:

Arvopaperi = omistuksen todisteena oleva asiakirja tai arvo-osuus, kuten osake tai sijoitusrahasto-osuus

OMX Helsinki = Helsingin pörssi

OMX Helsinki 25 = osakeindeksi, joka koostuu Helsingin pörssi 25:stä eniten vaihdetusta osakkeesta

NASDAQ OMX Group = julkinen osakeyhtiö, joka omistaa ja operoi pörssejä, mm. Nasdaq, Helsingin pörssi ja Tukholman pörssi

Päivävaihto = Rahamäärä, jolla osakkeella on käyty kauppaa päivän aikana. Vaihtoa voidaan mitata myös osakekappaleina, mutta tämä lukema ei ole vertailukelpoinen muiden osakkeiden kanssa, siksi käytetään euromääräistä vaihtoa