Ajattelin pitäytyä arvioimasta yksittäisiä yrityksiä hieman
kauemmin. Talvivaaran nykytilanne on kuitenkin sellainen, että päätin sanoa
ääneen sen, mitä monet lähiviikkojen uutiset ovat huutaneet: yhtiö on kovaa vauhtia
menossa kohti konkurssia. Talvivaaran syksyn kruunaa se, että yhtiö ilmoitti
aamulla hakeutuvansa yrityssaneeraukseen.
Pörssiyhtiöiden konkurssit ovat Suomessa harvinaisia. Viimeisin
esimerkki pörssiyhtiön konkurssista on kuitenkin varsin tuoreessa muistissa,
kun Tiimari meni konkurssi aikaisemmin syksyllä. Pörssiyhtiön konkurssi ei siis
todellakaan ole mahdottomuus, se on vain sijoitusriskin toteutumista. Mutta
sitä vartenhan sijoitussalkkua hajautetaan, ettei ihan kaikkea kerralla
menetetä siinä pahimmassakaan tapauksessa.
Talvivaaran tulevaisuus riippuu paljolti Solidiumista ja
Suomen valtiosta, eli siitä kuinka paljon hyväntekeväisyyttä valtio haluaa
yhtiön kohdalla harjoittaa. Talvivaaran johto on vedonnut työpaikkojen
puolesta, mutta 1600 Talvivaaraan suoraan liittyvää työpaikkaa ja 3400
välillistä työpaikkaa saavat kalliin hintalapun, jos Talvivaaraa niiden vuoksi
lähdetään rahoittamaan.
Kuinka paljon rahaa Talvivaara sitten tarvitsisi? Paljon.
Keväällä Talvivaara järjesti osakeannin, josta yritys keräsi noin 260 miljoonaa
euroa kassansa täytteeksi. Nuo rahat ovat kuitenkin palaneet kovaa tahtia ja kolmannen
vuosineljänneksen lopussa (eli syyskuun lopussa) yhtiön kassassa oli jäljellä
46 miljoonaa euroa. Tuosta on puolitoista kuukautta, eli yhtiön kassa on tällä
hetkellä todennäköisesti tyhjä. On siis varsin selvää, ettei Talvivaara pääse
edes nyt haettuun yrityssaneeraukseen saakka ilman lisärahoitusta.
Minimimääräksi yrityssaneeraukseen pääsemiseksi on markkinoilla arvioita 40
miljoonaa euroa, mutta siihenkin Talvivaara saa pinnistellä kovasti. Mikäli
yrityksellä raha palaa samaa tahtia kuin viimeisen puolen vuoden aikana, niin
Talvivaara tarvitsee 200–300 miljoonaa euroa, että se pysyy pystyssä edes
yrityssaneeraukseen saakka. Mikäli Talvivaara onnistuu tehostamisohjelmassaan,
voi summa pudota 150–200 miljoonaan euroon.
Mielestäni 150 miljoonaa euroakin on kallis hinta 5000
työpaikasta, 30 000 euroa työpaikkaa kohden (40 miljoonaa olisi
vastaavasti 8000 euroa työpaikkaa kohden, mutta itse en ainakaan usko tuon
summan riittävyyteen). On myös hyvä muistaa, ettei ole mitään takeita siitä,
että edes tuo 150 miljoonaa euroa riittäisi siihen, että Talvivaara saa
liiketoimintansa toimimaan. Kaivos tuottaa pääasiassa nikkeliä, jonka
maailmanmarkkinahinta on melko lailla pohjalukemissa. Lisäksi nikkelillä on
kovasti ylitarjontaa. Alan tämän hetkinen tilanne onkin se, että ne joilla on
rahaa kassassa (tai anteliaita omistajia) selviävät kuolemanlaakson toiselle
puolelle. Loput jäävät laaksoon. Kysymys kuuluukin, haluaako Suomen valtio
taluttaa talvivaaran tuo laakson toiselle puolelle?
En omista Talvivaaran osaketta.