Lyhyesti riskistä

Viime aikoina on varmasti kaikille uutisia yhtään seuraaville käynyt hyvin selväksi, että kaikkeen toimintaan Venäjällä ja Ukrainassa liittyy riskejä. Näitä riskejä ei välttämättä pystytä ennakoimaan edes viikkoa etukäteen, vuosista puhumattakaan. Toinen hyvä esimerkki riskin olemassaolosta liittyy yhteen kotimaiseen kaivosalan yritykseen, Talvivaaraan. Talvivaara on osoitus siitä, että massiiviset investoinnit eivät ole helppoja toteuttaa. Ikävä paljastus tähän liittyen on se, että samanlainen riski liittyy aivan jokaiseen maahan ja yhtiöön tai muuhun sijoituskohteeseen. Silti pidämme riskistä ja sen ottamisesta. Miksi ihmeessä?

Yhtenä syynä siihen, miksi todella pidämme riskistä ja sen ottamisesta on se, että riskiä ottamalla saamme myös vastaavasti voittoa. Liittyyhän jo pankkitalletukseen riski siitä, että pankki kaatuu (tätä riskiä on pienennetty valtion puolesta) ja tästä saamme korvauksen tilikoron muodossa. Osakkeissa tilanne on sama. Annamme yritykselle rahaa toteuttaa investointeja, mistä saamme korvauksen osinkojen ja kurssinousun muodossa. Riskin pitäisi siis olla itsestään selvyys kaikille. Miksi se tulee aina yllätyksenä, kun riskit toteutuvat?

Luultavasti siksi, että pitkän nousun aikana riski tuntuu olemattomalta. Todellisuus on kuitenkin aina toista ja riskeillä on tapana realisoitua, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisesta muistutuksesta kannattaa siis ottaa vaari ja varautua siihen, ettei kaikki mene niin kuin elokuvissa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi vetää rahansa pois markkinoilta ja tyytyä olemattomaan tilikorkoon, pikemminkin päinvastoin. Riskiä kannattaa ottaa. Pitää vain muistaa, että sitä kannattaa ottaa järkevästi omat tavoitteet ja sijoitushorisontti huomioiden.

Loppuun vielä lyhyesti Talvivaarasta. Talvivaara-case on mielestäni riskin näkökulmasta hyvinkin mielenkiintoinen. On täysin totta, että riskin ja investoinnin suuruus on monella sijoittajalla todella hakusessa. Talvivaaran kokoisia investointeja ei Suomessa nähdä juuri koskaan, koska niihin kykenevät vain kourallinen suurimpia pörssiyrityksiä. Esimerkiksi Metsä-konsernin Äänekosken investointi on huomattavasti pienempi kuin mitä Talvivaarassa ollaan tekemässä. Äänekoski kuitenkin on jo miljardiluokan investointi. Talvivaaraa vastaavana yksittäisenä investointina viimevuosina tulee mieleen Stora Enson sellutehdashanke Uruguayissa. Näiden hankkeiden tarkasteluikkunan pitäisi olla 10–20 vuotta. Ihan vain siksi, että investoinnit ovat niin suuria. Mielestäni Talvivaaran ongelmana ei ole se, ettei hanke olisi kannattava, vaan se, että kaikki munat ovat aivan liian suuressa korissa.

En omista mainittujen yhtiöiden osakkeita. Kirjoitukseni eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitä.

Eurovaalien vaikutuksia sijoittajan näkökulmasta

Eurovaalien vaikutuksia sijoittajan näkökulmasta

Koska sijoittajan on hyvä tuntea toimintaympäristönsä, on eduksi seurata jossain määrin politiikan suuria ja pienempiäkin linjoja. Sijoitusmahdollisuuksia ja ansakuoppia voi ilmestyä eteen yllättävästikin, kuten esimerkiksi Ukrainan kriisi on kevään aikana osoittanut. Siksi kirjoitan nyt vasta käydyistä eurovaaleista, jonka tuloksella voi olla ja onkin vaikutusta sijoittajan toimintaympäristöön Euroopassa.

Europarlamenttivaalit 2014 käytiin 25.5. sunnuntaina. Suomessa suurimman puolueen aseman säilytti Kokoomus, myös Keskusta uusi kolme paikkaansa. Perussuomalaiset saivat toisen paikan ja menivät äänissä ohi myös kaksi paikkaa saaneesta SDP:stä. Yhden paikat saivat Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP jokainen. Kristillisdemokraatit jäivät tällä kertaa kokonaan ilman paikkaa, kuten myös kaikki pienemmät puolueet.

Mitä tästä tuloksesta voi sitten ajatella näin sijoittajan näkökulmasta? Suomessa tilanne pysyi hyvin pitkälle aikaisemmissa asemissa. Pitääkin lähteä kauemmaksi Eurooppaan katsomaan yleisempää linjaa, että voi nähdä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myös sijoittajan arkeen. Europuolueet Euroopan kansanpuolue (EPP) ja Euroopan sosiaalistit ja demokraatit (SD) pitivät paikkansa kahtena suurimpana ryhmänä. Kummankin ryhmän paikkamäärä kuitenkin putosi, erityisesti EPP:n paikkaluku tippui. Myös kolmanneksi suurimman ryhmän, ALDEn, paikkamäärä putosi parillakymmenellä paikalla. Eurovaalien voittajiksi lukeutuvat eurokriittiset ja kansallismieliset ryhmät. Onkin mahdollista, jos nämä keskenään hyvin erilaiset ryhmät pystyvät löytämään sisäisen sovun, että ALDEn paikka kolmanneksi suurimpana ryhmänä on uhattuna.

Vaalien jälkeisessä parlamentissa suuret linjat tulevat todennäköisesti pysymään hyvin samanlaisina kuin aikaisemmin. Kuitenkin tahti, jolla nykyisiä muutoksia ja uudistuksia on tehty, tulee hidastumaan eurokriittisten ryhmien vaikutuksessa. Tämä on huolestuttava asia aikana, jolloin koko Euroopan olisi pystyttävä uudistumaan pysyäkseen muun maailman tahdissa. Koko mantereen kilpailukyky on jo ehtinyt rapautua ja yhteiskuntarakenne on raskaampi kuin missään muualla maailmassa. Eurooppa onkin jo astunut hitaan kasvun aikaan. Nyt onkin enää kyse siitä kuinka pitkään Eurooppa pysyy tuossa hitaassa kasvussa ja kestääkö maiden taloudet sitä. Jos tarvittavia uudistuksia ei saada aikaiseksi, voi olla edessä valuminen uuteen kriisiin ilman kunnollista toipumista edellisestä. Tätä ei varmasti toivo kukaan.

Europarlamenttivaalien tuloksen suurin vaikutus sijoittajalle on siis Eurooppa-riskin ja erityisesti euroalueriskin pienoinen kasvu. Toki edelleen jäädään esimerkiksi Venäjä-riskistä kauas taakse, mutta Yhdysvaltain markkinoilla tilanne on taas päinvastainen. Näillä näkymin loppuvuosikymmen kuljetaan Yhdysvaltojen toimiessa veturina Kiinan ja muutamien pienempien kehittyvien maiden kanssa. Yhdysvaltojen murskaava kilpailukyky, innovaatioiden runsaus ja markkinoiden ketteryys takaavat sen, että Eurooppa jää uudesta mantereesta jälkeen jatkossakin.

Tietenkin nämä ovat asioita, joihin Euroopassa vaikuttaa paljon muukin kuin europarlamenttivaalit. Vaalit vain jatkoivat jo olemassa olevaa trendiä. Suurin uhka Euroopan taloudelle on jatkossakin uudistusten tekemisen hitaus. Uudistuksiksi ei riitä pelkkä euroalueen pankkiunioni, vaan koko Euroopan unionin alueen ylisuureksi paisunut julkinen sektori on saatava kuriin. Ongelma on joissain maissa pienempi, toisissa taas suurempi. Valitettavasti Suomi kuuluu tähän jälkimmäiseen kastiin.

Härkä ja karhu markkinoilla

Alkuvuosi on ollut osakemarkkinoilla kovaa vuoristorataa. On suunnattu nopeasti sekä ylös, että alas. Oma epäilykseni on, että sama tahti tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa. Tässä voi kuitenkin olla tienaamisen paikka rohkealla ostajalla jos ostovoimaa löytyy. Erityisesti kannattaa tarkkailla arvoyhtiöitä yleismarkkinoiden aallonpohjissa.

Kuinka härkä (bull) ja karhu (bear) tähän sitten liittyvät? Sillä tavalla, että kyseisiä eläimiä käytetään kuvastamaan nousumarkkinoita ja laskumarkkinoita. Härkä on nousua ja karhu puolestaan laskua. Erityisesti näitä nimityksiä käytetään johdannaisista, joita on monesti yhdelle kohteelle kaksi lähes täsmälleen samanlaista, erona se, että bull-sertifikaatin arvo kasvaa, kun kohdearvopaperin arvo kasvaa ja puolestaan bear-sertifikaatin arvo kasvaa, kun kohdearvopaperin arvo laskee. Kyseisiin johdannaisiin voi olla liitetty myös kertoimia, jolloin voitto tai tappio on moninkertainen todelliseen muutokseen verrattuna.

Mutta puhutaan johdannaisten sijaan aivan yleisesti markkinoista. Miellän itseni arvosijoittajaksi ja erityisesti pitkäaikaiseksi sijoittajaksi. En osta yhtiöitä myytäväksi, vaan pidettäväksi. Tietenkin poikkeuksia aina löytyy, mutta sehän vain vahvistaa sääntöä. Pitkäaikaiselle sijoittajalle markkinoiden heilahdukset eivät juuri merkitse mitään. Kuitenkin, kun heilahdukset ovat riittävän suuria, on erityisesti aallonpohjissa mahdollisuuksia ostaa laadukasta yhtiöitä sen todellista arvoa halvempaan hintaan.

“The way to make money is to buy when blood is running in the streets.” –John D. Rockefeller

Samalla tavalla kuin maailman kaikkien aikojen rikkaimman miehen ohje on hyvä kaikille sijoittajille, on se erityisen hyvä arvosijoittajille ja pitkäaikaissijoittajille. Kun osinko muodostaa ison osan sijoittamisen tuloksesta ja tuottaa uutta rahaa peliliikkeitä varten, on ostohinnalla vähemmän merkitystä. Kuitenkin, jos ostohinta on erityisen alhainen, on osingonjakosuhde huomattavan korkea. Osingonjakosuhdettahan ei lasketa vuoden ensimmäisen kurssin mukaan tai osingon irtoamista edeltävän kurssin mukaan, vaan se lasketaan ostohinnan mukaan.

Kannattaa siis seurailla kumpi markkinoilla puskee, härkä vai karhu. Sillä voi olla hyvin huomattava merkitys. Yllättävien karhujen varalta kannattaa osakesalkun kaverina olla sopiva summa käteistä, sillä omaa luotto-osaketta saattaa saada yllättävälläkin alennuksella. Pää kannattaa kuitenkin pitää kylmänä, kun eläimet jylläävät markkinoilla. Ei kannata lähteä kuuntelemaan viidakon huutoja, vaan katsoa omaa kompassia.

Salkkutavaraa: Sampo

Salkkutavaraa on juttusarja, jossa kerron omasta salkusta löytyvistä osakkeista. Jokaisen osakkeen kohdalla kerran niistä syistä, miksi osake löytyy salkustani ja mitä hyvää ja huonoa yhtiössä on.

Sampo on tällä hetkellä osakesalkkuni suurin osake. Tämän vuoksi haluan kertoa miksi juuri se on salkkuni suurin osake ja mitä hyvää ja huonoa Sampoon yhtiönä liittyy. Kari Stadighin johtama Sampo-konserni koostuu vahinkovakuutusyhtiö Ifistä sekä henkivakuutusyhtiö Mandatum Lifestä. Lisäksi Sammolla on osakkuusyhtiönä pohjoismainen pankkikonserni Nordea, jonka osakkeista yhtiö omistaa hieman yli 20 %. Sammon strategian tavoitteena on omistaja-arvon kasvattaminen.

Sampo on ehdottomasti Helsingin pörssin laadukkaimpia yhtiöitä. Sillä on hyviä omistajia, jotka mahdollistavat sen strategian mukaisen liiketoiminnan. Erityisesti hyvää Sammossa on mielestäni sen johto. Konsernijohtaja Stadighin lisäksi Sammossa vaikuttaa edelleen vahvasti hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos. Wahlroos on myös yksi Sammon suurimpia omistajia, joten tahtoa yhtiön hyvään johtamiseen varmasti löytyy. Sampo on myös hyvä osingonmaksaja ja se on tasaisesti kasvattanut maksettua osinkoa. Osinkoa on maksettu noin puolet yhtiön tuloksesta, mikä on varsin kestävä taso jatkon kannalta. Osinkoa on tahkottu hyvää tulosta tekevällä Nordealla ja loistavassa kunnossa olevalla If:llä.

Suurimpana heikkoutena Sammolla on ehdottomasti sen hinta. Pörssikurssi pyörii kaikkien aikojen kurssiennätyksessä. Yhtiön P/E-luku (osakkeen hinta/tulos) on hieman 14:sta yläpuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että nykyisellä markkinahinnalla ja tuloksella yhtiöllä kestää 14 vuotta tienata sijoitettu raha. P/E 14 ei ole ylimaalisen kallis, mutta halpakaan se ei ole. Yksi Sammon heikkouksista liittyy sen vahvuuksiin. Yhtiön johto on henkilöytynyt hyvin vahvasti Stadighiin ja Wahlroosiin. Kysymys kuuluukin, mitä yhtiölle tapahtuu, kun nämä johtohahmot lähtevät eläkkeelle. Toivoa sopii, että yhtiöllä on valmiit eväät kaksikon seuraajien varalle.

Sammon tulevaisuuden näkymiä ajatellen on hyvä tietää Tanskan vakuutusalan asetelmista. Tanskassa If on viidenneksi suurin vahinkovakuutusyhtiö 6 % markkinaosuudellaan. Muissa pohjoismaissa If sen sijaan on markkinajohtaja. Tanskassa If on kuitenkin hankkinut osakkuusyhtiöksi paikallisen Topdanmarkin, joka on maan toiseksi suurin vahinkovakuutusyhtiö 17 % markkinaosuudella. Vuoteen 2011 mennessä If nosti omistuksensa Topdanmarkista yli 20 %:iin ja kun Topdanmark jakaa tulostaan ulos omien osakkeiden takaisinostoilla osingonmaksun sijasta, on If:n omistusosuus pian nousemassa 30 % yläpuolelle. Kyseisessä tilanteessa Tanskan lainsäädäntö mahdollistaa sen, ettei If:n ja Sammon tarvitse yhtiöstä ostotarjousta tehdä (muissa pohjoismaissa ostotarjous olisi samassa tilanteessa tehtävä). Tuo ostotarjous on kuitenkin tulossa varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Topdanmarkin oston jälkeen If olisi suurin vahinkovakuuttaja kaikissa pohjoismassa ja vahvistaisi näin jo olemassa olevaa kilpailuetuaan. Tämä olisi yhtiölle loistava tilanne ja nähtäväksi jää kuinka hyvään hintaan loistokunnossa oleva Topdanmark onnistutaan konserniin hinkkimaan. Hyvät kaupat eivät Sammolle ole poikkeus, vaan ennemmin sääntö, onhan If itsessäänkin ostettu Sampoon varsin edukkaaseen hintaan. Lisäksi Sammon pankkitoiminnat myytiin Danskelle reilusti ylihintaan ja osuus Nordeasta ostettiin aikana, jolloin yhtiön osake oli markkinoilla raa’asti aliarvostettu.

Omistan Sammon osaketta. Kirjoitukset eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitäni.

Säästämisen perustukset

Säästäminen ja sijoittaminen käyvät monesti hyvin läheistä kanssakäymistä. Näin on ainakin piensijoittajan kohdalla, kun sijoitusvarat eivät varsinaisesti ole omaa elämäänsä elävä yksikkö, vaan kiinteä osa säästöjä. Näin on tilanne siis myös itselläni. Tämän vuoksi ajattelin hieman käsitellä niitä asioita, joita teen säästämistä ja sijoittamista ajatellen.

Suurimpana apuna säästämisessä itselläni on ollut se, että olen laskenut, paljonko minulla on rahaa. Tämä on asia, joka jokaisen kannattaa tehdä. Oman varallisuuden laskemisella olen itse lähtenyt liikkeelle säästämiseen ja lopulta sijoittamiseen. Teen tämän kerran kuukaudessa, aina kuun vaihteessa, ja samalla näen onko ajattelemani budjetti-ikkuna pitänyt kutinsa.

Toinen suuri apu on budjetointi. Itse en tee mitään tarkkaa budjettia, osa rahoista on vain korvamerkitty. Minulla on esimerkiksi oma tili ruokaostoksia varten, jonne laitan aina kuun alussa saman summan rahaa. Yleiselle käyttörahalle on sitten oma tilinsä. Pyrin myös pysymään suurin piirtein kärryillä siitä kuinka paljon kyseisillä tileillä on rahaa, jotta voin säädellä kulutustani kuukauden aikana. Kuluvaa kuukautta pidemmälle en juuri suunnittele talouttani tarkasti. Suuria linjoja suunnittelen tietysti hieman pidemmällä ikkunalla.

Kolmas asia, jonka olen huomannut hyväksi säästämisessä ja sijoittamisessa on rahan tarkoitus. Säästössä olevat rahat pysyvät huomattavasti paremmin säästössä, kun niille on määritelty jokin tarkoitus. Esimerkiksi voi olla säästötili, jolla on kuukauden palkka, joka on hätävarana sitä varten, että jos tulee kuluja, joihin ei yksinkertaisesti pysty varautumaan. Toinen esimerkki on sijoitussalkkuni, jonka tarkoituksena on yksikertaisesti kasvattaa varallisuuttani. Rahan tarkoituksen ei tarvitse olla suunnitelma ostoksista, joita rahalla tehdään, vaan suurempi linjaveto.

Näillä kolmen asian lisäksi ei tarvitse kuin kuria pysyä suunnitelmissa. Yksinkertainen apukeino kurissa pysymiseen on se, että laittaa rahan näennäisesti tavoittamattomiin. Tämä onnistuu helposti esimerkiksi säästötilillä, jolle ei ole maksukorttia, tai rahastolla. Säästämisessä suureksi avuksi on myös tavoite, jonka pitää aina kirkkaana mielessä, oli se sitten yrityksen perustaminen, unelma-asunnon ostaminen tai taloudellinen riippumattomuus.