Lyhyesti riskistä

Viime aikoina on varmasti kaikille uutisia yhtään seuraaville käynyt hyvin selväksi, että kaikkeen toimintaan Venäjällä ja Ukrainassa liittyy riskejä. Näitä riskejä ei välttämättä pystytä ennakoimaan edes viikkoa etukäteen, vuosista puhumattakaan. Toinen hyvä esimerkki riskin olemassaolosta liittyy yhteen kotimaiseen kaivosalan yritykseen, Talvivaaraan. Talvivaara on osoitus siitä, että massiiviset investoinnit eivät ole helppoja toteuttaa. Ikävä paljastus tähän liittyen on se, että samanlainen riski liittyy aivan jokaiseen maahan ja yhtiöön tai muuhun sijoituskohteeseen. Silti pidämme riskistä ja sen ottamisesta. Miksi ihmeessä?

Yhtenä syynä siihen, miksi todella pidämme riskistä ja sen ottamisesta on se, että riskiä ottamalla saamme myös vastaavasti voittoa. Liittyyhän jo pankkitalletukseen riski siitä, että pankki kaatuu (tätä riskiä on pienennetty valtion puolesta) ja tästä saamme korvauksen tilikoron muodossa. Osakkeissa tilanne on sama. Annamme yritykselle rahaa toteuttaa investointeja, mistä saamme korvauksen osinkojen ja kurssinousun muodossa. Riskin pitäisi siis olla itsestään selvyys kaikille. Miksi se tulee aina yllätyksenä, kun riskit toteutuvat?

Luultavasti siksi, että pitkän nousun aikana riski tuntuu olemattomalta. Todellisuus on kuitenkin aina toista ja riskeillä on tapana realisoitua, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisesta muistutuksesta kannattaa siis ottaa vaari ja varautua siihen, ettei kaikki mene niin kuin elokuvissa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi vetää rahansa pois markkinoilta ja tyytyä olemattomaan tilikorkoon, pikemminkin päinvastoin. Riskiä kannattaa ottaa. Pitää vain muistaa, että sitä kannattaa ottaa järkevästi omat tavoitteet ja sijoitushorisontti huomioiden.

Loppuun vielä lyhyesti Talvivaarasta. Talvivaara-case on mielestäni riskin näkökulmasta hyvinkin mielenkiintoinen. On täysin totta, että riskin ja investoinnin suuruus on monella sijoittajalla todella hakusessa. Talvivaaran kokoisia investointeja ei Suomessa nähdä juuri koskaan, koska niihin kykenevät vain kourallinen suurimpia pörssiyrityksiä. Esimerkiksi Metsä-konsernin Äänekosken investointi on huomattavasti pienempi kuin mitä Talvivaarassa ollaan tekemässä. Äänekoski kuitenkin on jo miljardiluokan investointi. Talvivaaraa vastaavana yksittäisenä investointina viimevuosina tulee mieleen Stora Enson sellutehdashanke Uruguayissa. Näiden hankkeiden tarkasteluikkunan pitäisi olla 10–20 vuotta. Ihan vain siksi, että investoinnit ovat niin suuria. Mielestäni Talvivaaran ongelmana ei ole se, ettei hanke olisi kannattava, vaan se, että kaikki munat ovat aivan liian suuressa korissa.

En omista mainittujen yhtiöiden osakkeita. Kirjoitukseni eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitä.