Katsetta vuoteen 2015

Ja sitten katse tulevaisuuteen, kuten eilen lupailin.

Tähän saakka vuosi 2015 tuntuu edeltävän vuoden uusinnalta. Pahimman pitäisi olla takanapäin ja tunnelinpäässä kirkasta valoa. Osakkeiden arvostustasot ovat kuitenkin korkeammalla kuin vuosi sitten ja markkinat alkavat olla kyllästyneitä loputtomiin toteutumattomien odotusten ylläpitoon. Yksi asia on kuitenkin muuttunut: nyt on Euroopan keskuspankin (EKP:n) vuoro käyttää kovia aseita talouden elvyttämiseen.

EKP:n ase on sama, mitä Yhdysvaltojen FED ja Japanin keskuspankki ovat jo käyttäneet eli valtionlainojen ostaminen. Muista suurista keskuspankeista poiketen EKP ei itse toteuta ohjelmaansa käytännössä, vaan tämä tehtävä osuu euromaiden kansallisille keskuspankeille, jotka ostavat omien maidensa valtionlainoja. Yhteensä näitä valtionlainoja ostetaan jälkimarkkinoilta 60 miljardilla eurolla kuussa. Ostot jatkuvat siihen saakka, että euroalueen inflaatio lähenee taas EKP:n tavoittelemaa kahta prosenttia. Markkinat reagoivat uutiseen positiivisesti ja myös euron kurssi paukahti alaspäin ollen elvytyspäätöstä seuraavana päivänä jo 1,12 dollaria. Edellisen kerran samalla tasolla on oltu 11 vuotta sitten.

Mitä loppuvuodesta sitten voi sanoa? Ainakin se on varmaa, että euron kurssi tulee jatkamaan laskuaan. On myös hyvin todennäköistä, että Ruotsin keskuspankki keventää politiikkaansa EKP:n vanavedessä. Tällä välin Yhdysvaltojen dollari ja Iso-Britannian punta tulevat vahvistumaan. Tämä on erittäin hyvä uutinen niille, joiden menot ovat euroissa ja tulot dollareissa tai punnissa. Päinvastaisessa tilanteessa asian on tietysti huonompi. Myös kaikki euroalueen ulkopuolelta tuotava tavara kallistuu. Kysymys onkin: mihin saakka euron kurssi putoaa? Moni analyytikko uskoo, että 1,00 dollarin kurssin alle ei mennä vielä tänä vuonna.

Oma näkemykseni on kuitenkin, että tuo tasatilanne saavutetaan jo kesällä tai viimeistään alkusyksystä. Tämän näkemyksen perustan EKP:n elvytyksen määrään, eurotalouden todennäköisesti hyvin hitaaseen elpymiseen ja Yhdysvaltojen talouden vahvistumiseen. Vuoden vaihteessa ja alkuvuodesta 2016 uskon euron kurssin liikkuvan 0,95–0,90 dollarissa.

Muuta yleiskuvaa alkaneesta vuodesta on hyvin vaikea sanoa. Jos vuosi sitten tilanne oli sellainen, että kristallipalloon katsoessaan oli vaikea nähdä mitään, niin nyt tilanne on vielä vaikeampi. Oma näkemykseni on kuitenkin se, että Yhdysvaltojen talous tulee voimistumaan tänä vuonna ja Euroopan talous on edelleen vaikeuksissa. EKP:n elvytyksellä deflaatio kääntynee inflaatioksi viimeistään kesän aikana ja vuoden loppuun mennessä euroalueen inflaatio on kivunnut hyvässä tapauksessa 0,5–1 prosentin haarukkaan. Talouskasvua Euroopassa tuskin nähdään tänäkään vuonna, mutta uuteen laskuun valuminenkin on mahdollista väistää. Talouskasvun makuun voidaan päästä vuoden loppupuolella tai vuoden 2016 puolella ja tämäkin vain jos EKP:n elvytys alkaa purra tehokkaasti.

Yhdysvaltojen kasvu vahvistunee 2–3 prosentin haarukkaan ja Kiinan talouskasvu pysynee 5–6 prosentissaan. Uusien kriisien syntyminen tai olemassa olevien kriisien kärjistyminen voivat vuoden aikana heilautella pörssikursseja ja erityisesti öljyn hintaa. Erityisen huolestuttava tilanne on Ukrainassa ja Lähi-idässä ISIS-terroristijärjestön toiminta-alueella. Öljyn hinnan pohjat saavutetaan varmasti kevään aikana ja viimeistään syksyllä päästään varmasti näkemään öljyn hinnassa nousupaineita.

Tällaisia mietteitä alkaneesta vuodesta. Kaikille lukijoille antoisaa vuotta ja hyviä sijoituksia.

Kirjoitukseni eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitä.

Lyhyesti vuodesta 2014

Tarkoitukseni on ollut jo useamman viikon ajan kirjoittaa yhteenvetoa vuodesta 2014 ja luoda hieman katsausta alkaneeseen vuoteen. Aluksi aloin kirjoittamaan yhtä postausta, mutta tekstiä tulikin hieman runsaammin, joten katsotaan ensin hieman mennyttä vuotta ja huomenna sitten alkanutta vuotta.

Keväällä 2014 markkinat olivat toivetta täynnä. Yhdysvallat näyttivät nousseen uuteen nousuun finanssikriisin jälkeen, Kiina jatkoi tuttuun tapaansa tasaista porskutustaan ja Eurooppakin näytti kaikesta huolimatta saavan täysin pysähtyneen taloutensa taas liikkeelle. Syksypuolella markkinoiden tunnelma oli hieman toinen.

Yhdysvaltojen talouden uusi nousu ei ollutkaan niin vahva kuin oli toivottu eikä Yhdysvallat yksin kyennyt vetämään koko maailmaa uuteen nousuun. Kiinan talouskasvu näytti pieniä hyytymisen merkkejä, vaikka maan talouskasvu on edelleen vahvaa. Siirtyminen vientivetoisesta talouskasvusta kestävämpään kulutusvetoiseen talouskasvuun on myös yksi syy, miksi Kiinan talouskasvu ei enää yllä kahdeksan prosentin vuosilukemiin. Euroopan talouden käynnistyminen hyytyi vuoden aikana Ukrainan kriisiin, inflaation katoamiseen ja maanosan vetojuhta Saksan vedon loppumiseen.

Yritykset ovat kyllä tehneet ennätystuloksia, mutta tulokset on saatu aikaan kasvun sijaan säästämällä kaikesta. Nyt yritysten trimmaaminen on toivon mukaan päätöksessään. Jos äärimmilleen viritettyjä tuloskoneita vielä kiristetään, aletaan mennä omasta kuormasta syömisen puolelle ja kadotetaan mahdollisuudet tulevan kasvun hyödyntämiseen. Yritys, joka nyt pystyy investoimaan tulevaan, kuorii seuraavasta nousukaudesta kerman päältä.

Näkymää Helsingin Aleksanterinkadulta. Kuvassa näkyy myös Helsingin Stockmann. Stockmann nousi vuoden aikana useaan kertaa otsikoihin, kun yhtiö kamppaili Venäjän markkinoiden ja kotimarkkinoiden kanssa. Tuleva näyttää onko yhtiön uusi suunta parempi kuin vanha. En omista yhtiön osaketta.

Vuoden loppupuoliskolla markkinat osoittivat säikkyytensä useamman kerran, kun viikon kestäneitä korjausliikkeitä oli useampikin. Samanlainen meno varmasti jatkuu myös tulevaisuudessa, varsinkin jos reaalitalous ei kohene osakkeiden perässä. Erityisesti Euroopassa loppuvuosi oli myös odotusta siitä, että EKP aloittasi määrällisen elvytyksen. Tämän odotuksen voimakkuutta kuvaa se, että euron kurssi laski vuoden aikana 1,39 dollarista 1,20 dollariin (tarkoittaen siis sitä, kuinka monta dollaria yhdellä eurolla saa).

Omat ennusteeni vuodelle 2014 osuivat vaihtelevasti kohdalleen. Osuin oikeaan siinä, että Yhdysvaltojen talous jatkaa elpymistään, mutta yllätyin siitä, että FED lopetti valtionlainojen ostonsa kokonaan vuoden loppupuoliskolla. Kiinan talouskasvukin taisi osua hieman pessimistisen arvioni 4–5 prosentin haarukan sijasta 5–6 prosentin haarukkaan. Siinä olin kuitenkin oikeassa, ettei Kiinan talouskasvun huippulukemiin enää ollut paluuta.

Euroalueen inflaation arvelin olevan loppuvuodesta nollassa. Näinhän kävikin ja joulukuussa mentiin jo -0,2 prosenttiin deflaation puolelle. Euroopan ja Suomen talouden jumittuneisuutta ei ollut vaikea arvata. Suomenkaan vientiteollisuus ei vedä ja kotitalouksin kysyntä on hyytynyt koko vuoden ajan. 0 prosentin kasvu Suomelle saattoi olla jopa positiivinen arvio, tosin vuosi sitten kaikki suuret pankit Suomen keskuspankki mukaan lukien arvioivat Suomen vuoden BKT:n kasvuksi vuonna 2014 1–2 prosenttia.

Paraskin ennustus on kuitenkin vain valistunut arvaus. Näitä arvauksia tulossa siis lisää huomisillasta.

Kirjoitukseni eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitä.

Lyhyesti riskistä

Viime aikoina on varmasti kaikille uutisia yhtään seuraaville käynyt hyvin selväksi, että kaikkeen toimintaan Venäjällä ja Ukrainassa liittyy riskejä. Näitä riskejä ei välttämättä pystytä ennakoimaan edes viikkoa etukäteen, vuosista puhumattakaan. Toinen hyvä esimerkki riskin olemassaolosta liittyy yhteen kotimaiseen kaivosalan yritykseen, Talvivaaraan. Talvivaara on osoitus siitä, että massiiviset investoinnit eivät ole helppoja toteuttaa. Ikävä paljastus tähän liittyen on se, että samanlainen riski liittyy aivan jokaiseen maahan ja yhtiöön tai muuhun sijoituskohteeseen. Silti pidämme riskistä ja sen ottamisesta. Miksi ihmeessä?

Yhtenä syynä siihen, miksi todella pidämme riskistä ja sen ottamisesta on se, että riskiä ottamalla saamme myös vastaavasti voittoa. Liittyyhän jo pankkitalletukseen riski siitä, että pankki kaatuu (tätä riskiä on pienennetty valtion puolesta) ja tästä saamme korvauksen tilikoron muodossa. Osakkeissa tilanne on sama. Annamme yritykselle rahaa toteuttaa investointeja, mistä saamme korvauksen osinkojen ja kurssinousun muodossa. Riskin pitäisi siis olla itsestään selvyys kaikille. Miksi se tulee aina yllätyksenä, kun riskit toteutuvat?

Luultavasti siksi, että pitkän nousun aikana riski tuntuu olemattomalta. Todellisuus on kuitenkin aina toista ja riskeillä on tapana realisoitua, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisesta muistutuksesta kannattaa siis ottaa vaari ja varautua siihen, ettei kaikki mene niin kuin elokuvissa. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi vetää rahansa pois markkinoilta ja tyytyä olemattomaan tilikorkoon, pikemminkin päinvastoin. Riskiä kannattaa ottaa. Pitää vain muistaa, että sitä kannattaa ottaa järkevästi omat tavoitteet ja sijoitushorisontti huomioiden.

Loppuun vielä lyhyesti Talvivaarasta. Talvivaara-case on mielestäni riskin näkökulmasta hyvinkin mielenkiintoinen. On täysin totta, että riskin ja investoinnin suuruus on monella sijoittajalla todella hakusessa. Talvivaaran kokoisia investointeja ei Suomessa nähdä juuri koskaan, koska niihin kykenevät vain kourallinen suurimpia pörssiyrityksiä. Esimerkiksi Metsä-konsernin Äänekosken investointi on huomattavasti pienempi kuin mitä Talvivaarassa ollaan tekemässä. Äänekoski kuitenkin on jo miljardiluokan investointi. Talvivaaraa vastaavana yksittäisenä investointina viimevuosina tulee mieleen Stora Enson sellutehdashanke Uruguayissa. Näiden hankkeiden tarkasteluikkunan pitäisi olla 10–20 vuotta. Ihan vain siksi, että investoinnit ovat niin suuria. Mielestäni Talvivaaran ongelmana ei ole se, ettei hanke olisi kannattava, vaan se, että kaikki munat ovat aivan liian suuressa korissa.

En omista mainittujen yhtiöiden osakkeita. Kirjoitukseni eivät ole sijoitussuosituksia, vaan henkilökohtaisia mielipiteitä.

Eurovaalien vaikutuksia sijoittajan näkökulmasta

Eurovaalien vaikutuksia sijoittajan näkökulmasta

Koska sijoittajan on hyvä tuntea toimintaympäristönsä, on eduksi seurata jossain määrin politiikan suuria ja pienempiäkin linjoja. Sijoitusmahdollisuuksia ja ansakuoppia voi ilmestyä eteen yllättävästikin, kuten esimerkiksi Ukrainan kriisi on kevään aikana osoittanut. Siksi kirjoitan nyt vasta käydyistä eurovaaleista, jonka tuloksella voi olla ja onkin vaikutusta sijoittajan toimintaympäristöön Euroopassa.

Europarlamenttivaalit 2014 käytiin 25.5. sunnuntaina. Suomessa suurimman puolueen aseman säilytti Kokoomus, myös Keskusta uusi kolme paikkaansa. Perussuomalaiset saivat toisen paikan ja menivät äänissä ohi myös kaksi paikkaa saaneesta SDP:stä. Yhden paikat saivat Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP jokainen. Kristillisdemokraatit jäivät tällä kertaa kokonaan ilman paikkaa, kuten myös kaikki pienemmät puolueet.

Mitä tästä tuloksesta voi sitten ajatella näin sijoittajan näkökulmasta? Suomessa tilanne pysyi hyvin pitkälle aikaisemmissa asemissa. Pitääkin lähteä kauemmaksi Eurooppaan katsomaan yleisempää linjaa, että voi nähdä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa myös sijoittajan arkeen. Europuolueet Euroopan kansanpuolue (EPP) ja Euroopan sosiaalistit ja demokraatit (SD) pitivät paikkansa kahtena suurimpana ryhmänä. Kummankin ryhmän paikkamäärä kuitenkin putosi, erityisesti EPP:n paikkaluku tippui. Myös kolmanneksi suurimman ryhmän, ALDEn, paikkamäärä putosi parillakymmenellä paikalla. Eurovaalien voittajiksi lukeutuvat eurokriittiset ja kansallismieliset ryhmät. Onkin mahdollista, jos nämä keskenään hyvin erilaiset ryhmät pystyvät löytämään sisäisen sovun, että ALDEn paikka kolmanneksi suurimpana ryhmänä on uhattuna.

Vaalien jälkeisessä parlamentissa suuret linjat tulevat todennäköisesti pysymään hyvin samanlaisina kuin aikaisemmin. Kuitenkin tahti, jolla nykyisiä muutoksia ja uudistuksia on tehty, tulee hidastumaan eurokriittisten ryhmien vaikutuksessa. Tämä on huolestuttava asia aikana, jolloin koko Euroopan olisi pystyttävä uudistumaan pysyäkseen muun maailman tahdissa. Koko mantereen kilpailukyky on jo ehtinyt rapautua ja yhteiskuntarakenne on raskaampi kuin missään muualla maailmassa. Eurooppa onkin jo astunut hitaan kasvun aikaan. Nyt onkin enää kyse siitä kuinka pitkään Eurooppa pysyy tuossa hitaassa kasvussa ja kestääkö maiden taloudet sitä. Jos tarvittavia uudistuksia ei saada aikaiseksi, voi olla edessä valuminen uuteen kriisiin ilman kunnollista toipumista edellisestä. Tätä ei varmasti toivo kukaan.

Europarlamenttivaalien tuloksen suurin vaikutus sijoittajalle on siis Eurooppa-riskin ja erityisesti euroalueriskin pienoinen kasvu. Toki edelleen jäädään esimerkiksi Venäjä-riskistä kauas taakse, mutta Yhdysvaltain markkinoilla tilanne on taas päinvastainen. Näillä näkymin loppuvuosikymmen kuljetaan Yhdysvaltojen toimiessa veturina Kiinan ja muutamien pienempien kehittyvien maiden kanssa. Yhdysvaltojen murskaava kilpailukyky, innovaatioiden runsaus ja markkinoiden ketteryys takaavat sen, että Eurooppa jää uudesta mantereesta jälkeen jatkossakin.

Tietenkin nämä ovat asioita, joihin Euroopassa vaikuttaa paljon muukin kuin europarlamenttivaalit. Vaalit vain jatkoivat jo olemassa olevaa trendiä. Suurin uhka Euroopan taloudelle on jatkossakin uudistusten tekemisen hitaus. Uudistuksiksi ei riitä pelkkä euroalueen pankkiunioni, vaan koko Euroopan unionin alueen ylisuureksi paisunut julkinen sektori on saatava kuriin. Ongelma on joissain maissa pienempi, toisissa taas suurempi. Valitettavasti Suomi kuuluu tähän jälkimmäiseen kastiin.

Härkä ja karhu markkinoilla

Alkuvuosi on ollut osakemarkkinoilla kovaa vuoristorataa. On suunnattu nopeasti sekä ylös, että alas. Oma epäilykseni on, että sama tahti tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa. Tässä voi kuitenkin olla tienaamisen paikka rohkealla ostajalla jos ostovoimaa löytyy. Erityisesti kannattaa tarkkailla arvoyhtiöitä yleismarkkinoiden aallonpohjissa.

Kuinka härkä (bull) ja karhu (bear) tähän sitten liittyvät? Sillä tavalla, että kyseisiä eläimiä käytetään kuvastamaan nousumarkkinoita ja laskumarkkinoita. Härkä on nousua ja karhu puolestaan laskua. Erityisesti näitä nimityksiä käytetään johdannaisista, joita on monesti yhdelle kohteelle kaksi lähes täsmälleen samanlaista, erona se, että bull-sertifikaatin arvo kasvaa, kun kohdearvopaperin arvo kasvaa ja puolestaan bear-sertifikaatin arvo kasvaa, kun kohdearvopaperin arvo laskee. Kyseisiin johdannaisiin voi olla liitetty myös kertoimia, jolloin voitto tai tappio on moninkertainen todelliseen muutokseen verrattuna.

Mutta puhutaan johdannaisten sijaan aivan yleisesti markkinoista. Miellän itseni arvosijoittajaksi ja erityisesti pitkäaikaiseksi sijoittajaksi. En osta yhtiöitä myytäväksi, vaan pidettäväksi. Tietenkin poikkeuksia aina löytyy, mutta sehän vain vahvistaa sääntöä. Pitkäaikaiselle sijoittajalle markkinoiden heilahdukset eivät juuri merkitse mitään. Kuitenkin, kun heilahdukset ovat riittävän suuria, on erityisesti aallonpohjissa mahdollisuuksia ostaa laadukasta yhtiöitä sen todellista arvoa halvempaan hintaan.

“The way to make money is to buy when blood is running in the streets.” –John D. Rockefeller

Samalla tavalla kuin maailman kaikkien aikojen rikkaimman miehen ohje on hyvä kaikille sijoittajille, on se erityisen hyvä arvosijoittajille ja pitkäaikaissijoittajille. Kun osinko muodostaa ison osan sijoittamisen tuloksesta ja tuottaa uutta rahaa peliliikkeitä varten, on ostohinnalla vähemmän merkitystä. Kuitenkin, jos ostohinta on erityisen alhainen, on osingonjakosuhde huomattavan korkea. Osingonjakosuhdettahan ei lasketa vuoden ensimmäisen kurssin mukaan tai osingon irtoamista edeltävän kurssin mukaan, vaan se lasketaan ostohinnan mukaan.

Kannattaa siis seurailla kumpi markkinoilla puskee, härkä vai karhu. Sillä voi olla hyvin huomattava merkitys. Yllättävien karhujen varalta kannattaa osakesalkun kaverina olla sopiva summa käteistä, sillä omaa luotto-osaketta saattaa saada yllättävälläkin alennuksella. Pää kannattaa kuitenkin pitää kylmänä, kun eläimet jylläävät markkinoilla. Ei kannata lähteä kuuntelemaan viidakon huutoja, vaan katsoa omaa kompassia.